Luku, jossa Inahtaja ei tee suuria kirja-alan paljastuksia

Huhhuijaa. Olin eilen kirja-alan isoimmassa yhteisessä vuositapahtumassa Aulangolla (päivä kokosi tänä vuonna yhteen parisataa kirjakauppiasta ja kustantajaa) ja piti hirveästi raportoida teille, mitä alalla tapahtuu todella juuri NYT.

Olisi pitänyt raportoida teille eilen onlinena - eiliset suuret oivallukset tuntuvat tänään tosi eilisiltä. Otan silti yhden kiteytyksen: joka vuosi yhtä sitkeästi esitettyyn kysymykseen kuoleeko kirja vastaus on tietysti ei kuole, mutta paneelista jäi yksi osuva lause mieleen: "Kirjan suurin uhka on huono kirjallisuus". Ei netti tai google tai ekirja tai pelit tai mikään muukaan. Se on kyllä totta. Lisäksi sain suuren ilon ja kunnian nähdä käytössä olevan ja toimivan sähköisen kirjan lukulaitteen! Kyllä! Sekin on totta: niitä käytetään ja ne toimivat, lähinnä käsikirjoitusten lukemiseen valmiiden kirjojen sijaan mutta kuitenkin.

Toinen mieleen jäänyt asia on pieni reklamaatio: sana blogi mainittiin ekan ja ainoan kerran 4,5 tuntia seminaarin alun jälkeen vikassa paneelissa. Höh? Olisi kiinnostanut kuulla onko jollain positiivisia (tai edes jotain) kokemuksia netin käytöstä esim. lapsille ja nuorille suunnatuissa kirjakampanjoissa - kampanjoitahan kyllä tehdään kaiken aikaa mutta millaisella menestyksellä, en tosiaan tiedä. Parin sadan kokeneemman ihmisen edessä alkoi kumminkin ujostuttaa liikaa että olisi kehdannut avata suunsa, joten teillekin on nyt siitä aiheesta tarjolla ei-oota.

Päivän paras juttu on joka tapauksessa alan ihmisten tapaaminen ja uusiin tutustuminen; kuten olen ennenkin mainostanut alalla on aika mutkattomia ja hauskoja ihmisiä töissä (kirjoista puhutaan, mutta ilman snobbailua, uskokaa tai älkää). Yksi kuva kertoo tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa, joten ao kuva puhukoon puolestaan päivän tunnelman osalta ja selittäkööt myös sen, miksi tänään ei liiku päässä mikään (presidentti keskellä näkyy hieman huonosti, muut iloiset ihmiset ovat wsoy:läisiä).