Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo


Summa summarum: Viihdyttävä avioerodraama muuttuu omituiseksi alamaailmajännäriksi ja perjantaina ensi-iltansa saavaksi Mika Kaurismäen leffaksi. Ihan ok, mutta miksi tästä tehtiin romaani ollenkaan?

Arvio: Tätä tulee sanottua harvoin, mutta kerta se on ensimmäinenkin: Haarautuvan rakkauden talo on mainio käsikirjoitus. Siitä on luultavasti voitu tehdä varsin viihdyttävä leffa, mutta romaanina kirja on keskinkertaisen hauska ja vain ajoittain omaperäinen.

Alkuasetelma on kohtuullisen vekkuli: espoolainen aviopari päättää erota sivistyneesti ja asua saman katon alla kunnes talo myydään. No ei ole iso yllätys, että jo ekan luvun aikana homma leviää käsiin ja sivistyneen avioeron sijaan kyseessä on niin sanottu suttuinen kuvio. Jopa niin suttuinen, että vähän epäuskottavankin rajamailla liikutaan, mutta tämä on vissiin parodiaa.

Ihan varma en ole siitä, miksi juoneen pitää sotkea virolaista mafiaa, erinäistä väkivaltaa ja kummia sukulaisuuskuvioita - paitsi tietysti sen leffakäsiksen takia. Karran kieli on tervomaisen ja korhosmaisen näppärää ja kekseliästä, mutta siinäkin mennään välillä yli. Vähempikin kieli-iloittelu riittäisi, kiitos.

Parhaimmillaan Karra on dialogin kirjoittajana. Useammin kirja naurattaa kuin ärsyttää. Aineksia on silti liikaa ja lopussa seisoo pettymys: mitä tiheämmäksi juonen loppuhuipennus kiihtyy, sitä pitkästyneemmäksi lukija tulee. Ehkä siksi, että teksti muuttuu yhä käsikirjoitusmaisemmaksi - sen sijaan, että tunnelma tihenisi ajatusten ja kuvailun voimalla, lopussa keskitytään yksityiskohtaiseen raporttiin siitä, kuka milläkin aseella ketäkin sohii (ja mitä sitten?), mutta ainakin tästä on ollut helppo napata kuvakulmia ja actionia.

Mitään uutta kirja ei varsinaisesti tuo avioerotematiikkaan, mutta se tuskin on ollut tarkoituskaan. Suosittelen syksyn aivot narikkaan -kirjatarpeeseen.

Kenelle: Jari Tervo -faneille. Kevyttä syysviihdykettä kaipaaville.

Jälkimaku: Täytyy nähdä leffa: Hannu-Pekka Björkman ja Elina Knihtilä saattavat viedä stoorin ihan uusiin sfääreihin.

Alkulause: Palava paperiarkki kohoaa nuotiosta liekkien nuolemana ilmaan, leijuu tyyneen Makkarlahteen ja sammuu.

Starat: 3. Kelpo viihdettä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita