Tove Jansson: Kesäkirja

Summa summarum: Pieni suuri kirja saaristosta, elämästä ja kaikesta.



Arvio: Lukijoiden suosituksesta hoksasin poistaa tämänkin sivistysvajeen vihdoin viimein - ja elämässäni täsmälleen oikeaan aikaan. Pari vuotta sitten osa fiiliksestä olisi mennyt ohi, koska olen saariston suhteen myöhäisherännäinen (ja tietysti sitäkin intomielisempi). Kirja sopii silti myös maa-, järvi-, city- ja avaruusihmisille, jotka tahtovat fundeerailla universumia. Voi lukea nopeasti, mutta suositellaan puolikeskittynyttä iltahetkeä luku kerrallaan. Hyvän unen takuu.



En ihan heti muista, milloin olisin lukenut yhtä viisaan ja sympaattisen kirjan, joka kertoo kaiken olennaisen elämän ääripisteistä eli lapsuudesta ja vanhuudesta; tai pikkuvanhasta lapsesta ja lapsellisesta vanhuksesta. Rakastan Janssonin ironista huumoria ja osoittelematonta luontokuvausta. Arvio menee väkisinkin ylisanojen puolelle, mutta huomioikaa, että luin sen kesälomalla kelluessani toinen toistaan idyllisemmissä ulkosaarissa ja myös karmeiden myrskyjen keskellä. Väitän, että kirja haisee silti merelle ja saariston stilleben-tunnelmalle kerrostalossakin luettuna.


Ei siinä oikein mitään tapahdu. Päättymätöntä kesää vietetään saaressa, myrskyjä tulee, myrskyjä menee, lapsi ja vanhus ihmettelevät kumpikin elämää ja maailmaa omasta pisteestään käsin. Koska omat kyvyt loppuvat, on siteerattava lahjakkaampia eli Lasse Mårtensonia, jonka sanoin saaristoelämä on enkelt och helt - siinä missä Mårtensonin musiikki tiivistää saaristoelämän sielun, Janssonin kieli tekee saman: se on yksinkertaista, kokonaista, kirkasta.

Jos Jansson eläisi, menisin kumartamaan.



Jälkimaku: Tuli ikävä aikaa sitten kuollutta isoäitiä.

Alkulause: Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut.


But why: Koska ylisuurten tarinoiden kyllästämässä maailmassa tarvitsemme toisinaan tarinoita siitä, mikä on pientä ja todellista ja ihmeellistä.


Starat: Loman pehmentämällä päällä viisi. Aion lukea jonkun luvun tästä eteenpäin joka kesä.







(Tämä tässä on yksi saari, jossa luin Kesäkirjaa. Huomannette, että vieroitusoireet saaristosta ovat pahat.)

Kommentit

Katja sanoi…
Mikä oli alkulause? Haluan aina alkulauseen! :D
Ina sanoi…
Ai hittolainen, lomadementia on näemmä iskenyt, tsekkaan ja lisään! Ekan sivun vähän pidempi tekstinäyte löytyi siitä mun lomalle lähtö -postauksesta, mutta ei korvaa alkulausetta tietenkään, mon dieu! Kiitos, että olette tarkkana. ;)
Hreathemus/NDSL sanoi…
Tietääkö joku missäpäin Hietaniemeä Jansson on haudattu? HSRKY on näemmä päättänyt, ettei Tove Jansson ole merkkihenkilö, joten haudan sijaintia ei ole merkitty listalle.
Ina sanoi…
En tiedä, mutta jos joku tietää, niin käyn kumartamassa!

Ai niin, miten edes unohdin: kesän erityisen merkittävä kirjalllinen kokemus oli käynti Källskärissa eli saaressa, jossa Tove ja muut taiteilijat vietti kesiä ja hurjia pippaloita ruotsalaisen "kreivin" luona. Todella erikoinen kokemus, kun karussa ulkosaaressa on kreikkalais-karjalainen (!! Kyllä!) hirsitalo, jonka pihalla on alppiruusupuutarha ja kreikkalaisia patsaita. Ja jäljennös Toven taulusta, jonka halusin kuvitella olevan paikan inspiroimana syntynyt. ;) Etsin siitäkin kuvan, kun saadaan noin 50 000 fotoa jotenkin sortattua.

Tämä myöhäis-Tove-herännäisyys tuli tänä kesänä ihan puun takaa.
Katja sanoi…
Kirsi Pihan kanssa voi mennä kiertueelle: http://blogit.hs.fi/lukupiiri/hyvaa-syntymapaivaa-tove-jansson/

;)
Ina sanoi…
Kas, enpä tiennyt moista, mutta onneks vietin Janssonin syntymäpäivää autenttisissa olosuhteissa saaristossa! ;)
Jenni sanoi…
Kiitos, tämä oli hieno summa summarum eli Kesäkirjan esittely! Kesäkirja on juuri tuollainen, suuri ja pieni, ja ehdottomasti sellainen, että kun sen on kerran lukenut, on se luettava joka kesä.

Upeaa, että pääsit Källskäriin! Luin paikasta juuri jostain lehdestä, se kuulosti aivan uskomattomalta. Laita ihmeessä paikasta kuvia blogiin, jos kuvia löytyy!

Tästä keskustelusta tuli muuten mieleen, että yritin alkukesästä liittyä K. Pihan organisoimaan Tove Jansson -seuraan. Enpä ole saanut sieltä mitään yhteydenottoa, pitääpä kysellä... Minun haaveeni on päästä joskus Pellingin saarelle Tove Janssonin ja Tuulikki Pietilän kesämökille; sitä voi kuulemma vuokratakin. Myös Toven ateljeekoti Kaivopuistossa on kuvien perusteella enemmän kuin kiehtova!
Ina sanoi…
Ja nyt muistin lisätä sen alkulauseenkin! Vielä kun saa kesäkuvat purettua - ilman että tulee itku. :-/

Voi voi, vähän on syksyn sävel mutta eiköhän se tästä. ;)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan

Paluu menneisyyteen