Tuomas Kyrö: 700 grammaa

Summa summarum: Olen jotenkin onnistunut välttämään Tuomas Kyrön teokset, vaikka kaikki häntä kehuvat. Käry kävi ja onneksi lopulta luin. Omalla yhden naisen raadillani päästän Kyrön Suomen nykykirjailijoiden ehdottomaan Toppeniin. Suositellaan äijille ja kaikille, joihin uppoaa Riku Korhonen. Jos vihaat kielikikkailua ja postmodernia, jätä väliin.

Arvio: Muissa kritiikeissä on viitattu Elmoon, itselleni tulee lievästi mieleen Paasilinna. Teemana on isä, poika ja pituushyppy jumalallista väliintuloa unohtamatta. Tarinan kertoo jumalhahmoinen paha enkeli ja taivaallinen Valmentaja. Hilpeää. Ja lopultakin on tietty kyse rakkauesta!

Vaikka välttelin teosta alunperin yleisurheilullisen teeman takia, aihe laajenee onneksi suomalaiseksi sukuromaaniksi. Ennen kaikkea se on hauska ja Kyrön kieli on omaa luokkaansa. Jos tämä ei ole postmodernia niin en tiedä mikä on: kirjassa on hulvattomia lainauksia ja pätkiä erilaisista medioista, äänistä ja tekstityyleistä. Kyrö hallitsee ne kaikki.

Lainataan opettajia, potilaskertomuksia, julkkiksia, kirjoja, tv:tä ja ihan mitä vaan. Tässä olisi montakin tekohauskuus-vaaraa ja kikkailukarikkoa, mutta Kyrö ei harhaudu, vaan naurattaa moneen kertaan. Ihailen!

Tarinakin vetää: epäonnistuneen pituushyppääjä Ilmari Kiven tavis-tarinasta kasvaa vähän sekasikiöinen sukusaaga, joka haarautuu sinne ja tänne, mutta kursitaan lopulta kasaan.

Sitten tulee se pakollinen mutta. Jos seuraisin yleisurheilua ja kiihkoilisin doping-käryistä, olisin varmasti nauttinut tästä enemmän. Siksi totean, että kirja oli aiheestaan huolimatta hyvä. Henkeäsalpaavalla verbaali-ilotulituksella on myös varjopuolensa - välillä lukija ajautuu hyperventiloimaan. Piti lukea pari MeNaista väliin, ihan putkeen ei pystynyt.

Juonta paljastamatta voi kertoa, että Kyrö tuo vielä loppuhuipennuksena antiikin suosiman Deus ex machinan vallan koomisena ja jokseenkin persiilleen menevänä operaationa.

Jos olet kaamoksessa erehtynyt toivomaan, että tulisi nyt joku taivaallinen olento ja virittäisi elämää vähän virkeämpään suuntaan, niin lue tämä. Paremmin menee ilman taivaallisia valmentajia. ;D

Kenelle: Semi-kulturelleille miehille. Naisille, jotka pitävät Hotakaisesta ja Riku Korhosesta. Ei ihan yliväsyneille ja kiireisille, vaatii keskittymistä.

Alkulause: "Niin kuin hyvin tiedetään, olen minä kaikkitietävä, kaukaa viisas vai miten se meni."

Jälkimaku: Kyröstä kuullaan vielä. Ennustan Finlandia-ehdokkuutta.

Starat: Neljä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita

Luku, jossa päästään narsistisen itsetutkiskelun kautta lopulta huonojen kirjojen kisaan