Kotini on linnani

Olen järkyttävän kevätflunssan takia sairaslomalla - järkyttävää flunssassa on se, etten jaksa edes lukea kaiken aikaa, vaikka kerrankin olisi mahdollisuus. Lahirin Kaiman sentään sain loppuun, kirjoitan siitä, kun pää skarppaantuu kirjoituskuntoon (mutta pysyn näkemyksessäni siitä, että Tuore maa on Lahirin paras). Huomaan, että lukeminen on sittenkin kivointa täysissä järjissä ja silloin, kun se on vapaaehtoinen vaihtoehto muille harrasteille.

Tänään sairastelu-masennukselta pelasti onneksi loistava yllätys: postiluukusta putosi Olivian blogin kirjapalkinto! Historiallista sinänsä, että osallistumalla kilpailuun voitin jotain ja vielä historiallisempaa on osuva aikataulutus sairasteluun. Kirja vaikuttaa sitä paitsi koomaiseen mielentilaan sopivan kevyeltä: Valérie Tong Cuongin Pariisissa, sattumalta.

Palaan siihen myöhemmin, sitä ennen luen loppuun Taina Latvalan Paljastuskirjan, josta on kohistu paljon. Kirjalla on ansionsa, mutta ongelmat ovat samat kuin Jari Tervon Koljatissa. En itse jaksa innostua hirveästi näistä julkkisten aikalaiskuvauksista, joita nimitetään yhteiskuntasatiireiksi - Seiskahan hoitaa sen homman jo ja kirjallisuuden pitäisi jotenkin ylettyä tirkistelytason yläpuolelle. Jos haluaa tulla luetuksi vielä ensi vuonnakin, siis.

Kiinnostavinta Paljastuskirjassa on iltapäivälehden karun toiminnan paljastaminen, vaikken tiedä, onko siinäkään mitään täysin uutta.

Tai ehkä flunssa ja neljän seinän tuijottelu saa kaiken tuntumaan lattealta. Palaan terveempänä ja kiltimmällä tuulella. ;)