Kirjasarjojen kirous

Minä urpo en ymmärtänyt lukevani viihdekirjasarjaa. Jäin sittenkin Sidottuun sen verran koukkuun, että harpoin sen loppuun siinä toivossa, että salaperäisen Herra Greyn synkeä salaisuus paljastuu.

Juu ei: lopussa lukee suurinpiirtein, että jatkuu. Jos nyt jotain vihaan niin tätä. Kestin urhoollisesti kaikenlaista punastelua ja kliseisiä roolipelejä 600 sivua yllättävänkin hyvin, mutta että seuraavat 600 sivua sitä samaa? Ja vielä seuraavat 600 ennen kuin päästään todennäköiseen happy endiin ja onnellisesti naikkariin (koska eihän nyt romanttista viihdettä voida tehdä ilman, että roistosta on kesytetty unelmavävy ja kelpo perheenisäkandidaatti)?

JUU EI. Joku raja nyt pitkitetyllä rakkaustarinallakin ja kyllä se s/m-kuviokin tuli jo ikäänkuin läpikäytyä. Herra Greyn salaisuus jää ikuisiksi ajoiksi selvittämättä, mutta pystynen elämään tämän asian kanssa.

Sitten hämmästytän teitä: jos unohdetaan karmeimmat kliseet ja noloimmat kielikuvat, niin ymmärrän Sidotun maailmanmenestystä. Se on omassa lajissaan ihan koukuttavaa viihdettä, jossa on sopivasti tirkistelyelementtiä mukana. Sen juuret ovat Kotiopettajattaren romaanin ja Ylpeyden ja ennakkoluulon kaltaisissa klassikoissa niitä yhtään väheksymättä: viaton tyttö ja synkkä vanhempi mies, jonka tyttö yllättävällä vahvuudellaan ja rakkaudellaan valloittaa ja pelastaa sitten kumminkin. Tässähän pelataan naisten hoivaviettifantasioilla. Väitän myös, ettei kirja ole järkyttävän perverssikään - jos olisi, siitä ei olisi tullut maailmanmenestystä.

Jos kirja olisi saatu rutistettua 300 sivuun, voisin antaa sille vielä paremman arvosanan. Nyt annan kotiäiti-indeksissä kolmosen: taatusti helposti aivot narikkaan. Kirja paranee vasta noin sivun 300 kohdalla, jos kestää joka aukeman punastelua sekä alahuulen purentaa siihen asti.

Kommentit

Tii sanoi…
Mä muistelisin päätelleeni sen ekan kirjan perusteella hullun narsistisekopään (Greyn) salaisuuden liittyvän lapsuuteen, juopottelevaan (?) äitiin ja pahoinpitelevään isäpuoleen. En jotenkin jaksa uskoa, että se mitään tuota omaperäisempää ainakaan olisi, eikä minua(kaan) kiinnosta läheskään tarpeeksi, että alkaisin kiduttaa itseäni sarjan kahdella seuraavalla kirjalla...

En muuten itse tajunnut tuota yhteyttä esim. Kotiopettajattaren romaanin ja naisen hoivavietillä leikittelyyn. Nyt vähän nolottaa. :D
hdcanis sanoi…
Tällaisissa hetkissä kannattaa usien vilkaista josko Wikipedia tai muut nettilähteet tarjoavat näppäriä juonitiivistelmiä. Itsekin on tullut joissain sarjoissa päätettyä kesken matkaa että eiköhän tämä nyt ollut tässä.
Jenni sanoi…
Suosittelen Googlea lukuavuksi loppuosiin. Mullekin riitti kirjasarjasta varsin hyvin yksi osa, mutta myönnän googletelleeni ja nyt tiedän, mitä jatko-osissa tapahtuu. Perustieto jatkon tapahtumista ja kuvitelma, että kirjoitus"tyyli" pysyy samana, riittävät, että osaan kuvitella muut osat lukematta niitä.

Olin muuten kaverin kanssa syömässä, kun kaveri yhtäkkiä kuiskasi kiihtyneenä: "Onko TOI se kirja?" About ikäiseni nainen oli jakkupuku päällä yksin viinillä ja pizzalla ja luki pokkana Fiftyä. Sitähän ei pitänyt kenenkään lukea avoimesti! Lahjoitin sittemmin oman Fiftyni (tai köh, toisen niistä, koska ostin yhden ja sain toisen) kaverille, mutta en ole kuullut kommentteja vielä.
Ina sanoi…
Ai hyvänen aika, en ole koskaan googlannut kirjojen loppuratkaisuja, täähän on paheellisempaa kuin hra Greyn temput yhteensä!

Tuli sekin vielä mieleen, että Ian McEwanin Vieraan turva on kylläkin paljon karmaisevampi sadomasokismin kuvaus. Oon muistaakseni kirjoittanut siitäkin - siinä on kyllä aidosti karmivan perverssiä meininkiä, mutta se ei olekaan viihdettä. McEwaniin verrattuna herra Grey on ihan kisumirri.
Tessa sanoi…
Siis mitä ihmettä? Olet lukenut ne kaikki? Innostuin lauseesta jo niin kovasti, että jäin odottamaan suuria paljastuksia, mutta EI SITTEN. Nyt en ainakaan lue niitä kahta muuta.

Olisin syvästi kiitollinen, jos voisit toimia jatkossakin blogistanian Fifty Shades of Grey -edelläkävijänä, ja siinä tapauksessa, että vielä yksi (tai kaksi tai kolme) kirjaa ilmestyy, lukea ne pian julkaisemisen jälkeen ja kertoa tapahtuuko jotain vaiko eikö. Kiitos ;).
Booksy sanoi…
Voi itku teidän ihanien kanssa! :-)

Tämä keskustelu oli tähän asti paras yllyke tuon romaani(sarja)n lukemiseen... mutta aion vastustaa kiusausta. Jossain täytyy olla paremmin kirjoitettua rouvaspornoa... :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Kuinka lapseni ei oppinut kuivaksi rusinalla

Mitäs me hirviöt