Sekalaisia havaintoja kansankodista

Tällä vajaan parin kuukauden Ruotsin reissulla matkailu ei valtavasti avartanut, mikä johtuu siitä, että kahden pienen lapsen kanssa on hirveän vaikea avartaa mitään muuta kuin omaa kireää hermosolukkoaan.

Pari havaintoa ehdin kuitenkin kansankodista tehdä. Näistä ei saisi mitään Stephen Hawking -palkintoa, mutta kerrotaan nyt kumminkin. 

Havainto 1: Ruotsalaiset tykkäävät suomalaisista - tai omivat meidän kulttuuria

Muumithan ovat nimittäin kaikkialla, myös Junibackenissa (kts. ed. postaus). On mahdollista, että ruotsalaiset pitäisivät Tove Janssonia ruotsalaisena kirjailijana, elleivät olisi lapsena katsoneet Muumi-tv-sarjaa, jossa puhutaan ihanan vanhanaikaista Muumi-ruotsia. Olen itse kerran nuorena tullut haukutuksi Momin-drottningiksi, ja se oli kyllä pahin loukkaus, jonka nuori, kiukustunut ja torjuttu Södermalms-kille pystyi mitenkään keksimään. Itse olin vähän otettu kuitenkin.

Muumien lisäksi Tukholmassa on Runeberginkatu (tai siis Runebergs gatan), jonka ruotsalainen tuttu vahvisti olevan meidän Runebergimme. Nyt alemmuudentuntoinen suomalainen heti ajattelee, että kai ne nyt tajuaa, että se on suomalainen kirjailija eikä heikäläisiä?? Tajuaa tajuaa. Mutta hienoa kirjailijaa pitää kunnioittaa omalla kadulla naapurimaassakin. Öh. Onko meillä Strindbergin katua? Ei kyllä tule mieleen kuin se kahvila.

Kansallista iloista itsetuntoa aletaan rakentaa jo varhain.

Havainto 2: Ruotsalaiset nettipalvelut ovat joko edellä meitä tai amerikkalaisia. Paitsi Posti.

Käytin jonkun verran ruotsalaisia nettipalveluja (mm. ruokien tilausta kotiin) ja hämmästyin: lähes poikkeuksetta kaikista tuli heti seuraavana päivänä perään henk koht viesti, jossa kyseltiin onko kaikki ok ja olisiko minulla jotain kysyttävää? Jaa. Tykkäänkö tästä? En tiedä. Kyllä kai. Sitten kun jotain kysyttävää tai valitettavaa oikeasti oli, yhteydenotto olikin todella helppoa ja avun sai heti. Ganska bra.

Suomessahan kaikki palautteenanto on piilotettu 17 klikkauksen päähän eikä ainakaan yhteydenotto-sivulle. Puhumattakaan siitä, että joku Marja-Riitta heittäisi meilillä ja kyselisi että hei hei Ina, mitä sulle kuuluu tänään, onko kaikki hyvin? Ja terveisiä!

Sen sijaan paikallisen Postin kautta tilasimme yhden polkupyörän kotiin toimitettavaksi ja se oli kyllä traumaattinen aikahyppy Neuvostoliittoon. Ensinnäkin pyörä tuli täysin vääränä päivänä. Toisekseen postin täti ei millään meinannut luovuttaa pyörää, kun kävi ilmi, etten ole aviomieheni ja minulta puuttuu ruotsalainen henkkari. Systeemi meni aivan sekaisin, vaikka aviomies oli puhelimesta edellisenä päivänä varmistanut, että pyörän voi vastaanottaa myös vaimo omilla suomalaisilla henkkareilla.

Lopuksi pyörän vastahakoisesti luovutettuaan tämä jopa suomalaisittain erittäin ynseä ja epäkohtelias täti kehtasi vielä huomauttaa, että minun sietäisi hankkia ruotsalainen ajokortti. Sanoin siihen jäisimmällä momin-svenskallani, että en hanki, kiitos vaan, en todellakaan aio jäädä tänne. Erosimme ilman hyvän päivän toivotuksia, mikä vastaa Ruotsissa lähes haistattelua.

Kyllä ei suomalaisessa Postissa näin tympeästi toimittaisi ja asiakasta moitittaisi! (Moitin nimittäin heti tämän perään itse suomalaista Postia ja sain erinomaista palvelua - tosin Facebookin kautta jonotettuani ensin puhelimessa turhaan 42 minuuttia, mutta kuitenkin. Posti on siis Facebookissa ja vastaa asiakkaille, eläköön siitä!).

Havainto 3: Kaljapussitragedia eli alkoholin ostamisen vaikeus

Ruotsissahan on edelleen Suomea tiukempi viinalaki. Olemme heihin verrattuina lähes eurooppalaisia, huraa! Ruokakaupoista ei saa muuta kuin litkuja ja Systemissä nauratti kovasti hedelmäpussin kokoinen muovikassi, jonka kyljessä saarnattiin siitä, miten he eivät halua saada ihmisiä juomaan alkoholia yhtään enempää kuin oli alunperin tarkoitus.

Mutta että muovipussillako sitä rajoitetaan? Pussipolitiikan ainoa seuraus oli se, että kun oli tulossa viikonlopuksi ns. kalas (eli hiton paljon janoisia finnjäveleitä kylään) niin mieheni joutui tulemaan kotiin seitsemän muovipussin kanssa. Koska ei niihin pusseihin mahdu mitään. Jos erehtyy moukkamaisesti ostamaan kokonaisen tonkan, sen joutuu kantamaan häpeällisesti ilman pussia kotiin.

Tämä tuntui kyllä suomalaisesta jotenkin söpöltä.

Hirveän paljon muuta en sitten havainnoinutkaan. Ihana maahan tämä on, ja iloinen, mutta sehän me kaikki jo tiedettiinkin.

Kuvan viini ei liity postaukseen tai kirjoittajaan mitenkään.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoitetaanko seksistä?

Unohtakaa Guggenheim, nyt tarvitaan Junibacken!

Mitäs me hirviöt