Carol Shields: Ruohonvihreää

Vuosien Shields-tauon jälkeen bongasin kirjastosta Carol Shieldsin romaanin Ruohonvihreää (Otava 2012, kääntänyt Hanna Tarkka), jota en ollut lukenut aiemmin. Se tuntui loistavalta joululomakirjalta: Shieldsin kirjoissahan ei tapahdu mitään kummempaa, joten ei tarvitse pelätä yöunien puolesta.

Tämä oli juuri sitä, mitä tilasin: tylsä nelikymppinen nainen matkustaa karmean äitinsä yllätyshäihin. Takakannessa The Guardian lupaa Shieldsin olevan "Jokapäiväisen elämän mestarillinen kuvaaja". Juuri sitä hän on. Ruohonvihreää ilmestyi muuten alunperin jo vuonna 1977 nimellä The Box Garden, joka on mielestäni suomennosta osuvampi nimi.

Arkipäiväiseen antisankarittareen on helppo samastua, ja häntä alkaa ymmärtää, kun äitisuhde avautuu koko tunnekylmässä karmeudessaan. Pientä draamaa saadaan aikaan kotiin jääneen teini-ikäisen pojan kautta eli pakollinen jännityshuipennuskin on mukana. Ja rakkautta, tietenkin, sitäkin ihanan realistisesti ja arkisesti kuvattuna.

Etsin jotain vihreää, joten taustalla kuivahtanut joulukukka. 

Kutsuisin tätä melkein täydelliseksi lukuromaaniksi, ellei asiassa olisi yksi mutta: yllättäen oma äitini piti kirjaa pitkästyttävänä ja jonninjoutavana. Ja itse kuvittelin hänen nimenomaan pitävän siitä (meillä on lähes identtinen kirjamaku), mutta ei. Tämä oli hänen mielestään aivan liian arkista ja yksityiskohtaista. Jassoo.

Ja onhan kirjassa yksityiskohtia: paitoja, huonekaluja, tunnelmia. Henkilöt ovat silti niin mainioita ja pieteetillä luonnehdittuja, että jäin koukkuun heidän kohtaloihinsa. Naisen lievästi sanottuna outo ja vähän karmiva exä on hylännyt perheensä ja lähtenyt hihhuloimaan jonnekin. Heidän lapsi-parkansa taas on on sitäkin kunnollisempi. Nykyinen miesystävä on tylsä hammaslääkäri, mutta pariskuntaa yhdistää onneton ensimmäinen avioliitto hullun kanssa.

Tällaisia ihmiset ovat. Tällaista ihmisten elämä on. Sen kuvaamisessa Shields on mielestäni mestari. Viihdyin.

Kenelle: Niille, jotka pitivät Dounton Abbeystä. Tässä on samaa henkeä, alemmassa yhteiskuntaluokassa tosin. 

Alkulause: "Mitä Veli Adam minulle viime viikolla kirjoittikaan?"

Väsynyt äiti -pisteytys (1-4): 4. Aivot narikkaan ja lukemaan. (Paitsi jos yksityiskohtainen kuvailu väsyttää liikaa.)

Perusteellinen Shields-fanin kuvaus kirjasta mm. Lumiomenassa.

Kommentit

Omalla asteikollani tämä ei ollut parasta Shieldsiä. Suoskkini häneltä taitaa olla Ellei, joka sitten taas on kaikesta tylsyydestä kaukana, riemukkaan feministinen ja tärkeä kirja.
Ina sanoi…
Olen lukenut senkin joskus, mutta kiitos muistutuksesta, luen uudestaan! Samaa mieltä, ettei tämä ole lempi-Shieldsini, mutta oli onneksi riittävän hyvä kuitenkin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juha Itkonen: Huolimattomia unelmia

Paluu menneisyyteen

Anna Elina Isoaro: Rakkautta ja vasta-aineita